synkkä koiranpentu

 

lulu. 1 pentu saapuu

- se on niin suloinen! kaksois-sisareni Mary vikisi. olimme hankkimassa perhellemme koiraa, olin itsekkin innoissani. äiti oli valistanut, että hankkisimme sekarotuisen koiran ja isä oli samaa mieltä, joten olimme nyt löytökoirakodissa, mistä pentuja sai jopa ilmaiseksi. ja varaa valita oli paljon. niin moni ihminen oli luopunut koiristaan. niin moni.

- katso tuota pentua, äiti!, osoitin sormellani pientä kullanruskeaa koiravauvaa. se nukkui silmät kiinni tyynyn päällä ja tuhisi suloisesti. söpöä!

- hmm, äiti mutisi ja siirtyi seuraavaan huoneeseen, ja samalla vakuutti minulle, ettei ollut pienintäkään toivoa saada sitä koiraa. sellainen äiti oli.

mutta nyt kerron vähän itsestäni. olen kaksitoista- vuotias tyttö. minun nimeni on Molly, ja minulla on kaksois-sisar, Mary. meillä on mukava koti ja mukavat vanhemmat. ja pian koirakin. äiti ja isä olivat jo pitkään puhuneet koiran hankkimisesta. Mary on eläinrakas, joten hän ihastui samantien ajatukseen. Mary ei muusta puhukkaan kuin eläinten suojelemisesta. minä itse keskityn enemmän rokin kuuntelemiseen kuin eläimiin, mutta kun ajattelin pienen suloisen pennun nukkumassa vieressäni, ajatus tuntui houkuttelevalta. asia oli siis sillä selvä. nyt sitten oltiin tässä, hakemassa pentua.

- hei äiti, saanko nostaa yhden syliini?, kysäisin varomattomasti.

- sitten kotona saat nostaa sitä aina syliisi, hän vastasi. ei armoa.

iltapäivään mennssä äiti ja isä olivat kirjoittaneet sopimukset, ja saimme pennun kotiin. he olivat valinneet kullanvärisen, ruskea täpläisen pikkuisen pennun. minusta se oli syötävän suloinen, ja olisin halunnut pitää sitä sylissäni, mutta Mary omi sen, ihan kuin se olisi ollut pehmolelu. mutta Mary kyllä tiesi, miten niintä käsiteltiin. niin minä ainakin uskoin. mutta en enään.

seuraavana päivänä kutsuin kaverini meille katsomaan pentuamme. sen nimeksi oli tullut josh.

- se on todella suloinen! Ashley- niminen ystäväni suputi. ja tottahan se oli. kun se makasi pinkillä makuualustallaan korvat silmien päällä, se oli tosi söpö!

- minä voin kyllä ottaa tuon kotiin, jos siitä on vavaa! Ashley vakuutti. ja jos olisin tiennyt, mitä on luvassa, Ashley olisi saanut vaikka nirhata koiran. mutta en minä silloin tiennyt mikä minua odotti. eikä enää voinut perääntyä. se olisi loppu.

- hei Molly, mikä sinulla on?, Ashley kysyi.

- ei mikään, olin vain ajatuksissani!, vastasin. ja sitten se tapahtui. koira avasi silmänsä. sen silmät loistivat punaisina, ja se murisi. sitten se katsoi Ashleytä silmiin...

ja hyökkäsi.